”Se ei ole vienyt mun työn ydintä” – näin aikakauslehtitekijöiden Ulla Ahvenniemen ja Ellinoora Auttin suhde tekoälyyn muuttui

19.11.2026

Sanoma Media Finland Töissä Sanomalla Vastuullisuus
Seurasimme kahden kuukauden ajan sitä, miten ET:n ja Kodin Kuvalehden toimituspäällikkö ja Glorian toimittaja Ellinooran Autti ottivat tekoälyn osaksi journalistista työtä. Tärkein oppi oli, että tekoälystä saa eniten irti silloin, kun sen ehdotuksia osaa myös arvioida kriittisesti.

Seurasimme kahden kuukauden ajan sitä, miten ET:n ja Kodin Kuvalehden toimituspäällikkö Ulla Ahvenniemi (vas.) ja Glorian toimittaja Ellinooran Autti ottivat tekoälyn osaksi journalistista työtä. Tärkein oppi oli, että tekoälystä saa eniten irti silloin, kun sen ehdotuksia osaa myös arvioida kriittisesti.

Aluksi tekoäly herätti epäilyksiä, sitten tulivat ensimmäiset ahaa-elämykset. Reykjavik-projektissa Ulla Ahvenniemi ja Ellinoora Autti kokeilivat, missä tekoäly auttaa journalistia ja missä ihmisen oma kokemus, harkinta ja ääni ovat edelleen korvaamattomia.

Teksti Jenni Rinkinen, kuvat Samuli Pulkkinen

Kun sähköposti tuli Sanomalle 1990-luvulla, Ulla Ahvenniemi muistaa ihmetelleensä, mihin sellaista tarvitaan, kun faksilla ja puhelimella oli pärjätty tähänkin asti.

”Nyt vähän paransin tarinaa, koska tarinat aina paranevat.”

Muisto kertoo silti jotain Ahvenniemen suhteesta uuteen teknologiaan. Hän sanoo, että ei ole ihminen, joka ryntää ensimmäisenä kokeilemaan uusia välineitä. Kaikki tarpeellinen on silti tullut opeteltua.

Tänä syksynä uusi opeteltava on ollut tekoäly. ET:n ja Kodin Kuvalehden toimituspäällikkönä työskentelevä Ahvenniemi ja Glorian toimittaja Ellinoora Autti ovat olleet mukana Reykjavikiksi nimetyssä Sanoma Media Finlandin projektissa, jossa tekoälyä viedään osaksi toimitusten jokapäiväistä työtä.

Autti suhtautui tekoälyyn aluksi varovaisesti. Häntä mietityttivät esimerkiksi tekoälyn ympäristövaikutukset ja se, mihin sitä ylipäätään kannattaa käyttää.

Ahvenniemelle ja Auttille Reykjavik tarkoitti sitä, että tekoälyä kokeiltiin kahden kuukauden ajan omissa työtehtävissä: henkilöjuttujen tekemisessä, tiedonhaussa, ideoinnissa ja editoinnissa. Kokemuksia jaettiin kollegoiden kanssa ja samalla seurattiin, mikä oikeasti helpottaa työtä ja mikä ei.

Ensimmäinen oppi tuli nopeasti.

Autti kokeili tekoälyä oman tekstinsä kommentointiin. Se ehdotti kohtia, joita voisi lyhentää, ja osa huomioista vaikutti järkeviltä.

Sitten tekstin luki tuottaja.

”Hän kysyi, että mitä oikein olet poistanut tästä?”

Tekstistä oli kadonnut jotain olennaista. Tuottaja tunsi Auttin tavan kirjoittaa ja huomasi, ettei tämän oma ääni enää kuulunut tekstissä samalla tavalla.

Kokemus jäi Auttin mieleen.

”En oikeastaan tällä hetkellä käytä sitä varsinaiseen editointiin. Kielivirheisiin ja tällaisiin kyllä, mutta kun mulla on mahdollisuus siihen, että tuottaja katsoo tekstin ensin, annan sen mieluummin hänen käsiinsä.”

”Kun tekoälyllä on ollut juttuun visio ennen omaa visiota, se alkaa vaikuttaa.”
Ellinoora Autti

Intensiivijakson vierihoidossa Autti löysi myös tekoälylle käyttötapoja, jotka tuntuivat heti toimivilta.

Yksi niistä oli Glorian kulttuuripalstalle rakennettu tapahtumahaku. Tekoäly auttaa etsimään tulevia tapahtumia ennalta valituista lähteistä, ja nykyään Autti saa joka maanantai uusia vinkkejä.

Vielä suurempi ahaa-elämys syntyi henkilöjutun kanssa.

Auttilla oli juttukeikan jälkeen litteraatti haastattelusta, jonka hän antoi Glorialle rakennettuun henkilöjuttusparraajaan. Kun tekoälyltä pyydettiin ehdotusta jutun rakenteeksi ja aloitukseksi, tulos yllätti.

”Se oli tosi pätevä. Se oli sellainen, että okei, vau.”

Kun Autti alkoi kirjoittaa, kokemus kuitenkin muuttui.

”Kun tekoälyllä on ollut juttuun visio ennen omaa visiota, se alkaa vaikuttaa.”

Kirjoittaessa piti pysähtyä miettimään, mikä oli oma ajatus ja mikä tekoälyn. Työtä helpottamaan tarkoitettu väline olikin tuonut uuden asian arvioitavaksi.

Ahvenniemikin sai projektin alkupuolella oman ahaa-elämyksensä, kun hän antoi ensimmäistä kertaa editoimansa henkilöjutun tekoälyn kommentoitavaksi. Tekoäly ei juuri muuttanut hänen tekemiään huomioita, mutta osasi sanoittaa jotain olennaista hänen tavastaan editoida: Ahvenniemi pyrkii tuomaan tekstiä abstraktilta tasolta lähemmäs arkea.

”Olin ihan, että ihanaa, joku tajusi! Okei, se on vain tekoäly ja haluaa imarrella, mutta silti se sanoitti hienosti juuri sen, mitä yritän työssäni tehdä.”

Ahvenniemi teki intensiivijakson aikana muitakin kokeiluja. Hän testasi tekoälyä esimerkiksi PowerPointien tekemiseen, sisällysluettelon kokoamiseen, ideointiin ja henkilöjuttujen sparraamiseen.

”Kysyn usein kerran, katson mitä sieltä tulee ja poimin sen, mikä on hyödyllistä.”
Ulla Ahvenniemi

Nyt molemmat käyttävät tekoälyä esimerkiksi tiedonhakuun lähes päivittäin.

Kun Ahvenniemen piti vastikään löytää Kodin Kuvalehden jutuista yhteinen teema sisällysluetteloa varten, hän syötti koko lehden PDF-tiedostona ChatGPT:hen ja pyysi etsimään jutut, joissa puhuttiin toiveista ja unelmista. Muuten tekstien läpikäymiseen olisi kulunut huomattavasti enemmän aikaa.

Henkilöjuttujen tekemisessä Ahvenniemi hakee tekoälyn avulla taustatietoja ja faktantarkistusta ja tarkistaa tiedot sen jälkeen alkuperäisistä lähteistä.

Autti puolestaan käyttää tekoälyä oikeinkirjoituksen tarkistamisessa, käännösten varmistamisessa ja haastattelukysymysten sparraamisessa.

Ahvenniemi käyttää tekoälyä myös siinä työssä, jossa hän on kaikkein kokeneimmillaan: featurejuttujen editoinnissa.

ET:n Feature Sparraaja -työkalu on jutun kirjoittajien apuna ennen kuin he lähettävät jutun editoijalle. Ajatuksena on antaa tekstille ensimmäinen sparrauskierros jo ennen varsinaista editointia. Yhdessä jutussa työkalu oli esimerkiksi ehdottanut lapsuutta käsittelevän osuuden tiivistämistä. Ahvenniemen mielestä neuvo oli hyvä ja hänen käsiinsä tuli siltä osin valmiimpi versio.

Oman editointinsa Ahvenniemi tekee kuitenkin ensin itse, ja vasta sen jälkeen hän kysyy tekoälyn mielipidettä.

”Sieltä voi tulla joku hyvä pointti ja sitten pari ihan tyhmää pointtia, koska tekoäly ei tietenkään voi tietää kaikkia taustoja.”

Ahvenniemi ei myöskään jää keskustelemaan sparraajan kanssa loputtomasti.

”Kysyn usein kerran, katson mitä sieltä tulee ja poimin sen, mikä on hyödyllistä.”

Tekoäly on tullut osaksi Ellinoora Auttin (vas.) ja Ulla Ahvenniemen työarkea, mutta oma harkinta, kokemus ja kirjoittajan ääni ovat edelleen työn ytimessä.
Tekoäly on tullut osaksi Ellinoora Auttin (vas.) ja Ulla Ahvenniemen työarkea, mutta oma harkinta, kokemus ja kirjoittajan ääni ovat edelleen työn ytimessä.

Yksi Ahvenniemen tärkeimmistä oivalluksista syntyi jo Reykjavikin koulutuksissa, joissa puhuttiin teknologialukutaidosta. Ahvenniemi oli ajatellut, ettei hän ole erityisen teknisesti orientoitunut ihminen. Uudet laitteet tai teknologia itsessään eivät häntä juuri innosta.

Koulutuksessa näkökulma kääntyi.

Teknologialukutaito ei tarkoita vain teknistä osaamista. Ahvenniemelle tärkeä oivallus oli, että siihen kuuluu myös kyky ymmärtää teknologian mahdollisuuksia ja rajoituksia ja tunnistaa, mikä on olennaista ja mitä puuttuu.

Siinä pitkä journalistinen kokemus osoittautuikin vahvuudeksi.

”Tajusin, että vaikka en ole teknisesti lahjakas tai kiinnostunut tekniikasta, mulla on kyllä teknologialukutaitoa.”

Myös Autti päätyi käytännön kokeilujen kautta samaan.

”Tässähän ei ole kyse teknisestä taidosta. Tekoäly osaa auttaa juuri teknisissä ongelmissa.”

Vaikeampaa on tietää, mitä tekoälyltä kannattaa kysyä ja osata arvioida sen vastausta.

Kokenut toimittaja tai tuottaja tunnistaa oudot faktat, jutun aukot, liian ilmeiset ideat ja tekstin, joka ei enää kuulosta kirjoittajaltaan. Siksi Ahvenniemi ei usko tekoälyn korvaavan toimittajia tai hänen omaa työtään.

”Ehkä on tullut enemmän sellainen olo, että olen sittenkin tekoälyn käytössä aika vahvoilla pitkän kokemuksen vuoksi.”

Auttille tärkeä havainto on ollut se, ettei tekoäly ole vienyt sitä, mitä hän omassa työssään eniten arvostaa. Luova kirjoittaminen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaiseminen ovat edelleen hänelle työn suola.

”Tekoäly on tullut vähän osaksi arkirutiineja, mutta se ei ole vienyt mun työn ydintä.”

Reykjavik on Sanoma Media Finlandin hanke, jossa tekoälyä viedään osaksi toimitusten jokapäiväistä työtä. Journalistien tarpeisiin räätälöidyissä koulutuksissa harjoitellaan AI-työkalujen käyttöä käytännön työssä esimerkiksi koulutusten, kokeilujen ja henkilökohtaisen sparrauksen avulla.  Tavoitteena on lisätä AI-osaamista, käyttää resursseja fiksummin ja tukea entistä laadukkaamman journalismin tekemistä.

Vuoden 2026 loppuun mennessä AI:n käyttöön on SMF:ssä valmennettu 650 journalistia.