Aluksi tekoäly herätti epäilyksiä, sitten tulivat ensimmäiset ahaa-elämykset. Reykjavik-projektissa Ulla Ahvenniemi ja Ellinoora Autti kokeilivat, missä tekoäly auttaa journalistia ja missä ihmisen oma kokemus, harkinta ja ääni ovat edelleen korvaamattomia.
Teksti Jenni Rinkinen, kuvat Samuli Pulkkinen
Kun sähköposti tuli Sanomalle 1990-luvulla, Ulla Ahvenniemi muistaa ihmetelleensä, mihin sellaista tarvitaan, kun faksilla ja puhelimella oli pärjätty tähänkin asti.
”Nyt vähän paransin tarinaa, koska tarinat aina paranevat.”
Muisto kertoo silti jotain Ahvenniemen suhteesta uuteen teknologiaan. Hän sanoo, että ei ole ihminen, joka ryntää ensimmäisenä kokeilemaan uusia välineitä. Kaikki tarpeellinen on silti tullut opeteltua.
Tänä syksynä uusi opeteltava on ollut tekoäly. ET:n ja Kodin Kuvalehden toimituspäällikkönä työskentelevä Ahvenniemi ja Glorian toimittaja Ellinoora Autti ovat olleet mukana Reykjavikiksi nimetyssä Sanoma Media Finlandin projektissa, jossa tekoälyä viedään osaksi toimitusten jokapäiväistä työtä.
Autti suhtautui tekoälyyn aluksi varovaisesti. Häntä mietityttivät esimerkiksi tekoälyn ympäristövaikutukset ja se, mihin sitä ylipäätään kannattaa käyttää.
Ahvenniemelle ja Auttille Reykjavik tarkoitti sitä, että tekoälyä kokeiltiin kahden kuukauden ajan omissa työtehtävissä: henkilöjuttujen tekemisessä, tiedonhaussa, ideoinnissa ja editoinnissa. Kokemuksia jaettiin kollegoiden kanssa ja samalla seurattiin, mikä oikeasti helpottaa työtä ja mikä ei.
Ensimmäinen oppi tuli nopeasti.
Autti kokeili tekoälyä oman tekstinsä kommentointiin. Se ehdotti kohtia, joita voisi lyhentää, ja osa huomioista vaikutti järkeviltä.
Sitten tekstin luki tuottaja.
”Hän kysyi, että mitä oikein olet poistanut tästä?”
Tekstistä oli kadonnut jotain olennaista. Tuottaja tunsi Auttin tavan kirjoittaa ja huomasi, ettei tämän oma ääni enää kuulunut tekstissä samalla tavalla.
Kokemus jäi Auttin mieleen.
”En oikeastaan tällä hetkellä käytä sitä varsinaiseen editointiin. Kielivirheisiin ja tällaisiin kyllä, mutta kun mulla on mahdollisuus siihen, että tuottaja katsoo tekstin ensin, annan sen mieluummin hänen käsiinsä.”