Leena Pusa auttoi sanomalaisia maailmalle viidellä vuosikymmenellä

Ympäri maailmaa 
ja sotia

Mediatalossa matkakohteiden moninaisuus on pitänyt työn mielenkiintoa yllä. Äkkiseltään Pusa ei osaa nimetä yhtäkään maata, jonne ei olisi matkaa tullut varattua.

”Olisi ihan tylsää varata koko ajan samaa Helsinki–Tukholma-lentoa ja tuttua hotellia. Mutta toi meidän matkojen laajuus ja mihin kaikkialle mennään, niin onhan se ihan hurja. Ja kyllä näihin vuosiin monta sotaakin on mahtunut ja niihinkin aina mennään”, Pusa kertoo.

”Nyt on tietysti Ukraina-sota viimeisimpänä mielessä. Siitä on tullut vähän uusi normaali, niin ikävää kuin se onkin. Sitä ei enää ajattele, kun ihmiset lähtevät, että siellä on sota.”

Kun sota syttyi, Ukrainassa oli Hesarin toimittaja ja kuvaaja, joita sitten lähdettiin auttamaan maasta pois samalla kun kaikki muutkin lähtivät. ”Heidän autonkuljettajansa pyysi, että voisiko samalla viedä hänen perheensä Romaniaan turvaan. Ja niin ne lähtivät yhdessä reissaamaan.”

Toimittaja soitteli lähestulkoon yötä päivää Pusalle, missä he menivät ja millaista tarkastuspistettä ja tiesulkua osui kohdalle. ”Ja me sitten soiteltiin hulluna majoituksia läpi ja kyllä joka yöksi jotain löydettiin, vaikka sitten hotellin respan sohva, joka tuntui siinä hetkessä kuin lottovoitolta.”

”Silloin se tuntui ihan kauhealta. Ja nyt siihen on vähän tottunut. Saa nähdä, miten kauan se sota vielä kestää”, Pusa pohtii.

Se joku 
joka hoitaa

”Se, mitä luulen, että matkapalvelun vahvuus on ollut – ja se korostuu tänä päivänä entistä enemmän – niin se on saavutettavuus. Tyypillisesti matkalla tulee joku muutos tai lakko tai jotain, niin riittää että soittaa meille tai laittaa mailin, niin heti tulee vastaus ja joku hoitaa asian. Siitä ei tarvitse itse stressata.”

Välillä muutoksia tulee nopeammin kuin matkustajat itsekään ehtivät havaita. Nato-jäsenyysneuvotteluiden ollessa kuumimmillaan Ilta-Sanomista lähti toimittaja ja kuvaaja Istanbuliin raportoimaan tapaamisesta Erdoganin kanssa.

”Noh, sitten heidän ollessa koneessa tulikin ilmoitus, että tapaaminen on siirtynyt Ankaraan. Sain niille siitä aika sujuvasti jatkolennot ja uudet majoitukset, ja kun pojat laskeutuivat Istanbuliin, niin olikin uudet liput käteen ja menoksi.”

Pusan eläköityessä ”noheva seuraaja”, Marika Kuusijärvi, on jo kuukausia opetellut jatkamaan työtä.

”Sekin kertoo osaltaan, että tehtävä on yhä tärkeä.”

Vuosien varrelta mukaan on jäänyt ainakin se, että tarkkana pitää olla. ”Maailma on kuule täynnä samannimisiä paikkoja”, Pusa sanoo.

Mitään isoja kömmähdyksiä uralle ei ole osunut, mutta kaikenlaista pienempää kommellusta kylläkin. Kerran Yhdysvalloissa matkalla olleet toimittaja ja kuvaaja päättivät yllättäen piipahtaa Kaliforniasta New Yorkiin.

”Minä lupasin, että varaan hotellin sillä välin, kun he ovat lentokoneessa. Mutta samaan aikaan New Yorkissa oli joku Billy Grahamin viimeinen julistustilaisuus ja koko kaupunki oli aivan loppuunmyyty. Minä soitin ja soitin ja lopulta Queensista löytyi hotelli, jossa oli vapaa huone. Tietysti heti tartuin siihen ja viestitin, että menkää tänne.”

”Mutta kun pojat pääsivät taksilla perille, se oli ihan kauhean epämääräinen huumeluola. Ja sitten ne meni vastaanottoon, niin siellä oli joku gangsteri vastassa, joka sanoi, että ’yes, we have a room. How many hours?’ Eivät kuulemma uskaltaneet nukkua koko yönä silmällistäkään, koska siellä oli niin hurja meno”, Pusa nauraa.

”Mutta paluulennolla Eurooppaan pojat sitten upgreidattiin ihan sattumalta bisnekseen. He tietysti luulivat, että se oli minun anteeksipyyntöni, ja tulivat jälkikäteen vuolaasti kehumaan.”

Mukavia kollegoja ja
isoja persoonia

Haastattelun aikana Pusa kiittelee moneen kertaan sanomalaisia, niin tiimiään kuin matkustajia. Matkan varrelle on mahtunut kaikenlaisia persoonia, kaikkien kanssa on kuitenkin tultu toimeen.

Aatos Erkolle puolestaan sai järjestää paljon yksityislentoja. ”Mutta hänenkin kanssaan oli helppo tulla toimeen, vaikka moni muu saattoi olla varpaillaan hänen seurassaan. Mä olin varmaan sen verran nuori ja hölmö, etten ymmärtänyt jännittää.”

Vuonna 1997 Pusa sai kutsun Erkon 65-vuotispäiville ja lopulta meni, vaikka oli äitiyslomalla ja juuri synnyttänyt. ”Kuulemma kun Aatos kutsui, niin sieltä ei sopinut olla pois. Mutta siellähän minut sitten otettiin avosylin vastaan. Aatos jutteli presidentti Ahtisaaren ja puhemies Uosukaisen kanssa ja nappasi minut siihen ja esitteli, että ’tässä on Leena, se varaa mun kaikki matkani.’”

Ekologisuus 
nousussa

Viime vuosina kestävys ja ekologisuus ovat tulleet yhä tärkeämmiksi matkailussa. Myös Sanoman matkojen päästöjä seurataan ja raportoidaan tarkasti, vaikka ne ovatkin pieni osa yrityksen mittakaavassa.

”Kyllä kaikki meidän yhteistyökumppanit kertovat, miten vastuullisia he ovat. Ja Suomessa se on vielä helppo todentaa, mutta sitten kun mennään maailmalle, niin ethän tiedä yhtään mitä kaikkea siellä toimitusketjun takana lopulta on. Ja paljon vielä joudutaan tekemään valintoja hinta edellä, mutta kyllä asioita yritetään seurata ja toimia vastuullisesti”, Pusa sanoo.

Toisaalta reittiä valitessa hyvät vaihtoehdot ovat usein vähissä. Suomi itse on niin kaukana monesta paikasta, että vaihtoehdot ovat rajallisia. Eikä toimittajan ja kuvaajan läsnäoloa tapahtumapaikalla kuitenkaan korvaa oikein mikään.