Henkkaritoimittaja Tanja Hakamo: ”Kaikki pitää lopulta kysyä, koska en voi lukea ajatuksia enkä ainakaan niistä kirjoittaa juttua”

16.09.2025

Sanoma Media Finland Journalismi Töissä Sanomalla

Tanja Hakamo kuvattiin Sanomatalossa juuri ennen kuin hän siirtyi syyskuun alussa Koiramme-lehden päätoimittajaksi. Tanja Hakamo on ollut koiraharrastaja vielä toimitusuraansakin kauemmin. Ensimmäisen koiran hän sai vuonna 1981 ja toimittajana hän on ollut vuodesta 1995. Kuvassa on myös Tanjasta tehty lööppi. Sen saa perinteisesti Sanoman lehdistä, kun siirtyy muualle töihin.

Tanja Hakamo työskenteli Me Naisissa yli 23 vuotta toimittajana ja haastatteli satoja julkisuudesta tuttuja ihmisiä. Sanoma-uran aikana printti sai rinnalleen digitaalista sisältöä ja julkkisten halu olla esillä muuttui laskelmoidummaksi. Jutuntekohetki ei muuttunut: ”Haastattelu on edelleen ihmisten välinen kohtaaminen.”

Teksti Jenni Rinkinen, kuva Samuli Pulkkinen

Tanja Hakamo tuli Me Naisten työhaastatteluun joulukuussa 2001. Hänet palkattiin toimittajaksi siltä istumalta. Työt alkoivat tammikuussa 2002 ja samasta työtehtävästä Tanja siirtyi pois elokuussa 2025.

Työpaikasta jäi hyvät muistot ja sitä kohtaan suuri arvostus.

”Ihan vilpittömästi, meillä oli siis hemmetin hyvä toimitus ja todella hyvä toimituskulttuuri. Ihan Hirmu kivoja ihmisiä, tunneälykkäitä, toisiaan yksilöinä ja työyhteisöä arvostavia tyyppejä.”

Kiitosta saavat myös esihenkilöt, joille Tanjan mukaan oli helppo mennä puhumaan.

Hyvää oli myös tekemisen meininki, joka johtuu osaksi siitä, että viikkolehdessä on tiivis julkaisutahti.

”Työn rytmi on sellainen, missä ei voi jäädä nysväämään. Mutta kun kiireeseen asennoituu oikealla tavalla, se ei ole kuormittavaa tai läkähdyttävää vaan fiilis on motivoiva. Kääritään hihat ja hommiin.”

Tanja myös tykkää Me Naisista tuotteena.

”Kun lehden vei vaikkapa frendilleen, tuntui hyvältä sanoa, että me tehtiin tämä.”

”Netin kävijämäärät ovat huikeat ja silti printti voi hyvin edelleen. Tässä kohdassa Me Naisten toimitus voi kyllä paukutella henkseleitä, että onnistuttiin!”
Tanja Hakamo

Työn tekeminen muuttui parinkymmenen vuoden aikana. Tanja tuli Me Naisiin printin kirjoittavaksi toimittajaksi ja teki pitkiä pätkiä myös toimitussihteerinä sekä tuottajana. Työ monikanavaistui, ja juttuja alettiin tehdä myös suoraan verkkokulmalla. Tanja ehti tehdä podcasteja, audiosisältöä radioon ja oli toimituksesta ensimmäinen, joka laitettiin tekemään videoita.

Runsaiden julkaisualustojen ansiosta sisällöt tavoittavat yleisön laajalla ikäskaalalla ja eri asioista kiinnostuneet. Me Naisten lukijamäärä 97 000 ja kokonaistavoittavuus 1 084 000 (KMT 2024) osoittavat, että työ on onnistunut.

”Netin kävijämäärät ovat huikeat ja silti printti voi hyvin edelleen. Tässä kohdassa toimitus voi kyllä paukutella henkseleitä, että onnistuttiin!”

Sen sijaan toimittajantyön ydinsisällössä ei ole tapahtunut muutosta. Tanja jututti julkisuudesta tuttuja tai joiden työ on julkista. Miksi julkkisten elämästä kannattaa kertoa meille muille?

Ensimmäiseksi: Julkisuuden henkilöt tavallistavat yhteisiä kokemuksia.

”Viime kädessä me kaikki olemme aivan samanlaisia ihmisiä ja meille tapahtuu elämässä samanlaisia juttuja, me käydään läpi samat vaiheet. Silti jokainen voi tuntea olevansa yksin jonkin oman kokemuksensa kanssa. Että miksi just vain mulle käy näin. Sehän ei ollenkaan ole niin.”

Toiseksi: Hyvin kirjoitettu julkkishenkkari voi muuttaa ennakkoajatuksia.

”On taitoa löytää henkilökohtainen kosketuspinta. Minulle jutun ydinsisältö tai syy tehdä ei ole julkkiksen ajankohtainen työ. Se on ehkä syy sille tyypille olla esillä. Minulle hän on haastattelutilanteessa etunimi ja se ihminen siinä läsnä.”

”Rytmi on muuttunut. Meillä on nopeasti pompahtelevia tähtiä, jotka myös nopeammin katoavat. Kiinnostus on pirstaloituneempaa.”
Tanja Hakamo

Se, mikä on muuttunut on tapa saada haastatteluja.

”Mielestäni enää ei synny perinteisiä koko kansan staroja tai legendoja. Sellaiset suuret tähdet olivat enemmän läsnä ihmisinä ja pysyvämmin esillä mediassa. Nyt rytmi on muuttunut. Meillä on nopeasti pompahtelevia tähtiä, jotka myös nopeammin katoavat. Kiinnostus on pirstaloituneempaa.”

Uutta on sekin, että ennen tiedottaja oli yhdistävä henkilö, kun nykyään erilaiset välikädet ovat ennemminkin torppaamassa artistin tai tähtien saatavuutta.

”Esilläolo on viimeisen päälle laskelmoitua. Mielestäni ihmisen kiinnostavuus kärsii, jos hän on vain valvotusti kahden viikon ajan esillä kaikissa Suomen medioissa ja toistelee niissä samoja lauseita.”

Tarvitaan siis entistäkin taitavampaa toimittajaa, jotta haastateltavasta löydettäisiin jotain muuta ja jutulle oma näkökulma.

”Ajattelen olevani haastateltavan kanssa samalla puolella. Tietty arvostus sitä ihmistä kohtaan pitää olla tavassa lähestyä, mutta myös tavassa käsitellä asiaa, mistä sitten kirjoitetaan.”

Yksi neuvo Tanjalla on: ole valmis kuuntelemaan ja kysymään.

”Olen haastatteluissa aika lungi. Ei ole pakotettua keskustelua enkä yleensä kirjoita esimerkiksi kysymyksiä paperille etukäteen. Jos tulee se fiilis, että tässä on jotain muutakin kuin mitä nyt ääneen sanotaan, niin sitten kysyn ihan suoraan. Ei vaikeatakaan asiaa tarvitse kysyä niin, että haastateltava siitä pahastuisi, loukkaantuisi tai suuttuisi ja lähtisi pois. Kaikki pitää kuitenkin lopulta kysyä, koska en voi lukea ajatuksia enkä ainakaan niistä kirjoittaa juttua. Lauseet pitää saada sanotuiksi.”