Entinen jääkiekkoilija Essi Sievers: ”Ei kilpaurheilu välttämättä anna supervoimia työelämään, mutta opettaa se sinnikkyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä”

Maajoukkueeseen olin tyrkyllä kaksikymppisestä kolmekymppiseksi. Lopulta pääsin arvokisoihin kahdesti ja sain yhden pronssimitalin. Urheillessa konkretisoituu nopeasti, että kilpailu on usein aika epäreilua. Saatat pistää kaiken likoon ja harjoitella enemmän kuin muut. Silti sinulle saatetaan soittaa, että putosit nyt viimeisenä näistä kisoista ja on päätettävä, että katkeroidunko, ja lähden hakemaan syitä muista. Tai voin alkaa miettiä, haluanko vielä tätä, mitä voisin tehdä paremmin jatkossa ja ketkä voisivat minua siinä auttaa. Sekä urheilussa että nyt työelämässä innostun ehkä eniten siitä, kun ympärilläni on osaavia, kivoja tyyppejä.

Työelämässä aloitin täysipäiväisenä hieman myöhemmin kuin muut. Oli aika, jolloin ajattelin, että ehkä olisi ollut fiksumpaa lopettaa urheilu 20-vuotiaana ja keskittyä pelkästään opiskeluun, painaa muutama vuosi pitkää päivää konsulttina ja sen jälkeen hypätä sen työkalupakin kanssa johonkin yritykseen. Se olisi ollut perinteisempi urapolku, mutta pohdin, että ehdin tehdä vielä pitkän uran urheilunkin jälkeen. Silti koko peliuran varmistin, etten jää kokonaan kelkasta, valmistuin kauppiksesta ja kartoitin työkokemusta sopivilla osa-aikatöillä eri puolilta yrityselämää, mm. johdon suorahaun researcherinä, missä sain asiakasprojektien kautta monipuolisen kuvan Suomen yrityskentästä, liiketoimintalogiikoista ja yritysten erilaisista elinkaaren vaiheista.

Aloitin Sanomalla syksyllä 2021 Ilta-Sanomissa. Viiden kuukauden kuluttua vaihdoin tehtävää, kun kuulin, että Nelosella oli auki perhevapaan sijaisuus vetämään heidän taloustiimiä. Kysyin, voisiko koeajalla olevatkin hakea, tulin valituksi ja olin tehtävässä vajaat pari vuotta. Vaikka asiakas ja sisältö ovat sekä Nelosella että Uutis- & featuremediassa molemmissa keskiössä, ovat liiketoimintalogiikat melko erilaisia, joten olen hyvin kiitollinen niistä opeista, mitä Nelosella sain. Kun sijaisuus päättyi, halusin palata tuttuihin tehtäviin uutismedian puolella, mutta aika nopeasti talouden organisaatio muuttui ja aloin tehdä Iltsun lisäksi töitä myös painojen kanssa.

Viime vuoden marraskuussa minulta kysyttiin, vetäisinkö jatkossa uuden toimintamallin mukaista talouden tiimiä kuluttajaliiketoiminnan puolella, ja aika harvoin kieltäydyn mistään uudesta ja innostavasta. Arvostan sitä, että meillä taloudessa on paljon mahdollisuuksia myös talon sisällä.

Talouden näkökulmasta bisnekset on lopulta melko erilaisia, joten uutta on pitänyt opetella jatkuvasti. Välillä tuntuu, että olen ollut tämän neljä vuotta epämukavuusalueella. Mutta eihän se niin ole, oppia on kertynyt eri kulmista jatkuvasti. Toki aika usein liiketoiminnan kanssa keskustellessa olen edelleen se tuorein tyyppi pöydässä.

Minun työtäni on tukea numeroilla bisneksen päätöksentekoa. Olen aina tykännyt siitä, että ympärilläni on paljon fiksuja ihmisiä ja opin parhaiten, kun kuuntelen. Sanomalla ihmisillä on äärimmäisen hyvä osaaminen ja innostun aina keskusteluista, missä pohditaan mitä tahansa liiketoiminnan kehittämiseen liittyvää. Koen, että parhaisiin palavereihin kuuluu myös muutamat yhteiset naurut.

Olen vähitellen pääsemässä irti siitä, että koko ajan pitäisi olla ylä- ja alamäkiä ja urheilusta tuttua jännityksen tunnetta. Tasainen perhe-elämä on ihan kivaa, ja huomaan, että työn puolellakin kyllä haasteita riittää ihan tarpeeksi.

En ole ikinä ollut hyvä työpäivän aikaisessa tauottamisessa, siinä riittää kehitettävää. Mutta sen huomaan, että priorisoin urheilua nykyäänkin tosi paljon arjessa. En enää pelaa lätkää ihan siitä syystä, että harrastelijoiden  vuorot ovat niin myöhään ja uni on prioriteettilistalla korkeammalla.”