Aamulehden toimittaja Minna Ala-Heikkilä käväisi työkierrossa HS Kuukausiliitteessä: ”Haluan vaalia kykyäni innostua, koska ilman sitä olisin kuin kelopuu”

Kuka olet, Minna Ala-Heikkilä?

Olen Aamulehden toimittaja ja lisäksi tietokirjailija. Kun kysytään, kuka olen, olen tietysti muutakin kuin työni. Muita elämässäni tärkeitä rooleja ovat äiti, vaimo, ystävä, sisko, tytär ja koiran emäntä. Asun maaseudulla Nokialla.

Mitä kuuluu?

Hyvää. Kevättalvi on ollut työrintamalla kiintoisa. Haastateltavat ja keikat ovat tämän työn suola, kuten tiedetään. Esimerkiksi vaalien edellä tapasin kiertueella Pirkanmaalla mahtitalon sinkkuisännän ja elämän ihanuutta hehkuttaneen 90-vuotiaan. Olen käväissyt työkeikalla Brysselissä, juontanut Tampereen pormestaritentin, napannut deskivuorossa uutisvoiton.... Hyvin vaihtelevaa työtä siis, mikä sopii minulle. Kiinnostavia juttuaiheita tuntuu olevan niin paljon, että välillä mietin, että tätä työtä pitäisi tehdä kolmessa vuorossa ehtiäkseen tarttua kaikkeen kiinnostavaan. Nyt alkuvuonna ilahdutti ehdokkuus Suuren journalistipalkinnon alueellisessa sarjassa. 

Kerro hieman työhistoriastasi. Entä mitä teet juuri nyt?

Olen tullut Aamulehteen yhdeksän vuotta sitten paikallislehtikentästä. Toimittajan työn lisäksi olen työskennellyt urallani päätoimittajana kahdessa paikallislehdessä. Joskus mietin, viivyinkö paikallislehdissä liian pitkään, koska Aamulehdessä tämä työ hauskaa vasta onkin, mutta ilman paikallislehtityötä minulla tuskin olisi nykyistä kokemustani ja verkostoja. 

Aamulehdessä työni painottuu syventäviin uutisiin, tutkivaan journalismiin ja muihin, perehtymistä vaativiin juttuihin. Teen paljon myös henkilöhaastatteluja, palautteen mukaan saan ihmiset avautumaan. Olen myös kolme kirjaa tehnyt tietokirjailija.

Mikä ajoi kokeilemaan työkiertoa Sanoman sisällä?

Haluan ajatella, etten ole työssäni vielä niin hyvä kuin millaiseksi voin tulla. Haluan myös vaalia kykyäni innostua, koska ilman sitä olisin kuin kelopuu. Työnnän pääni uusiin kokemuksiin, vaikka sitten h-hetken koittaessa hetken vähän kaduttaisikin. Jälkikäteen saa aina todeta, että kannatti hankkia tämäkin uusi kokemus.

Miten työkierto onnistui?

Sain HS:n Kuukausiliitteessä todella lämpimän vastaanoton. Vaikka pulahdus kesti vain muutaman viikon, ehdin oppia uutta, ja mikä tärkeintä, saada ajatteluani uuteen asentoon. Kiitos Veera Luoma-aholle, Heidi Väärämäelle, Jaakko Lyytiselle, Anu Nousiaiselle ja muulle tiimille.

Mitä pääsit tekemään? Mitä veit itse mukanasi?

Tein tammikuun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen ison jutun otsikolla Voiko sikiö saada trauman. Aihe oli omani ja käsitteli sitä, miten traumat voivat siirtyä yli sukupolvien ja miten sikiöaikana tai pienenä lapsena koettu stressi voi vaurioittaa muun muassa elimistön stressinsäätelyjärjestelmää. Toivon, että vein mukanani uteliaisuutta ja kiinnostusta Kuukausiliitteen työtä kohtaan.

Miten hyödynnät oppeja jatkossa?

Mietin entistä tarkemmin jutun rakennetta ja sitä, miten juttuun voi tuoda mukaan muutakin kuin vain haastateltavan sanomisia.

Muuttiko työkierto tavoitteitasi? Mitä uusia taitoja haluat kerryttää?

Se kirkasti minulle, että haluan entistä enemmän tehdä feature-juttuja, ja antaa entistäkin suuremman painoarvon taitavalle kielelliselle ilmaisulle ja jutun harkitulle rakenteelle.

Kannattiko? Kenelle suosittelet työkiertoa tai lyhyempää pulahdusta?

Suosittelen sitä kaikille. Lyhytkin käväisy missä tahansa toisessa toimituksessa, isossa tai pienessä, herättelee ja uudistaa.

Työkierto Sanomalla

Työkierrossa työntekijä siirtyy Sanoman sisällä toiseen yksikköön tai tiimiin määräajaksi uusiin työtehtäviin. Työkierto on suunnitelmallista ja tavoitteellista osaamisen kehittämistä, joka perustuu työssä oppimiseen. Työkierto voi olla myös vastavuoroista, jolloin kaksi työntekijää vaihtaa tehtäviä keskenään. Työkierto mahdollistaa uuden oppimista ja osaamisen jakamista ja lisää yhdessä tekemistä, moniosaamista ja kokonaisuuksien hahmottamista Sanomalla. ​​​​​​Pulahdus eli minityökierto on kaikille avoin mahdollisuus päästä tutustumaan toisen yksikön työtapoihin ja itseään kiinnostaviin työtehtäviin lyhyeksikin ajaksi.