Kirjoittaminen on minusta vaikeaa. Vaikka harjoittelisin kuinka, se ei muutu helpommaksi. Aina kun aloitan uutta juttua, yllätyn vilpittömästi siitä, etten taaskaan tiedä miten tämän teen.Kirjoittaminen on myös parasta, mitä tiedän. Se on ainut tapa, jolla saan ajatukseni selville ja järjestykseen. En haluaisi tehdä työkseni mitään muuta.Olen onnekas, sillä minulla on hyvä editoija, toimituspäällikkömme Maria Tuominen. Ilman häntä työstäni ei tulisi mitään. Jutut ehkä kyllä valmistuisivat, mutta ne olisivat huonompia, täynnä kökköyksiä ja rönsyjä.Tekstin hiominen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on työnilo. Työn ei tarvitse olla koko ajan kivaa eikä helppoa, mutta ilo siitä ei saisi kadota.Ilman hyvää editoijaa en tulisi töihin niin hyväntuulisena kuin nyt.Mistä työniloni sitten syntyy? Esimerkiksi näistä:
  1. Luottamus. Hyvä editoija luottaa siihen, että osaan työni. Hän ei epäile kykyjäni edes silloin, kun itse epäilen niitä. Hän luottaa siihen, että osaan itse arvioida, mikä haastateltavassa on tärkeintä, mutta uskaltaa myös haastaa ajatukseni, jos on niistä eri mieltä. Hyvä editoija ei yritä kontrolloida jutunteon jokaista vaihetta. Hän antaa minulle vapauden olla juttua suunnitellessani epävarma ja sekava, koska tietää, että se on tapani saada ajatukseni kirkkaiksi. Luottamuksen on oltava molemminpuolista: editoija ei voi luottaa minuun, jos en luota häneen. Jos hän ei ymmärrä mitä tekstilläni yritän sanoa, lukijakaan tuskin ymmärtää. Siksi ilahdun yleensä jokaisesta muokkauksesta, joka juttuuni tehdään.
  2. Työrauhan antaminen. Hyvä editoija ei tyrkytä kaikille kirjoittajille samaa työtapaa vaan tunnistaa, mikä kullekin sopii. On kirjoittajia, jotka kirjoittavat sivukaupalla puolivalmista tekstiä, jota sitten muokataan. Se on fiksu tapa, johon itse en pysty. Olen loputon nyhrääjä, suunnittelen ja pohdin, tekstin puserran vasta viime tipassa. En ole työtavastani erityisen ylpeä, mutta sitä on vaikea muuttaa. Viisas editoija hyväksyy sen. Hän tekee kaikkensa, jotta epätäydellinen työprosessini olisi mahdollisimman sujuva ja auttaa minua muun muassa aikatauluttamisessa. Vähintään kerran kuussa katsomme yhdessä kalenterista, montako päivää minulla on aikaa tehdä mikäkin juttu. Tarvitsen täsmällisen deadline-päivän, jotta saan jutun valmiiksi. Siinä välissä saan täydellisen työrauhan. En joudu käyttämään energiaa siihen, että yrittäisin väkisin muuttaa työtapojani, vaan käytän sen kirjoittamiseen.
  3. Yhdessä intoilu. Hienointa työssäni on haastatteleminen. Kun kohtaa tuntemattoman ihmisen, joka avaa muutamassa tunnissa koko elämänsä, olo on etuoikeutettu. Hyvä editoija ymmärtää, miten tärkeää on saada jakaa tuo ilo ja ihmetys. Hänen kalenterissaan on aina aikaa kahvihetkeen, jonka ainut tarkoitus on intoilla yhdessä tulevasta jutusta.
Anna Sillanpää on Kodin Kuvalehden toimittaja, joka valittiin maaliskuussa aikakauslehtikilpailu Editissä vuoden 2017 aikakauslehtitoimittajaksi.